perjantai 3. heinäkuuta 2009

Raekuuroja Lapinlahdella


Viikonloppuinen Lapinlahden ukkosmyrsky, mahdollinen supersolu-ukkonen, jäi kaihertamaan mieltä. Varsinkin sen jälkeen kun mainittiin "ettei miesmuistiin" moista ole sattunut. Sitten muistin, Historiallisessa sanomalehtikirjastossahan vastaavan kaltaisesta tapauksesta luin.

Tapahtumavuotena oli 1871, ehkei sitä miesmuistiin enää lasketa.

Nimimerkki "Kansalainen" (olletikin silloinen Lapinlahden vs. kappalainen Sonck) raportoi Tapiossa (no 31, 5.8.1871) tapahtumista seuraavasti, eikä malta unohtaa kansalaisvalistustakaan:

- Lapinlahdelta 24. heinäk. ”Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläs, ja Sinun askelees tiukkuvat rasvasta”. Ps. 65: 12. ”Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja; joka niin ihmeellinen on töissänsä Ihmisten lasten seassa!" Ps. 66:5. ”Kittetty olkoon Herra jokapäivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme; mutta Hän myös auttaa meitä, Sela!" Ps. 68:20.

Lempeänä, virvoittavaisena ja elämää toivoa maanviljeliäin — jaa kaikkein — sydämmiin sytyttaväisenä koitti meilleki tämä heinäk. 24 p. Kukaan kuolevainen ei voinut aamulla aavistaa saadun päivän sattumoita, ennen ehtoon entämistä, vaan kaikella ahkeruudella häärei päivän toimissa ja semmoisissa toimissa joiden alla usein nääntynyt työmies, raataja sai nyt riemuita viljavainioidensa ja niittyinsä viheriäisestä täyteliäisyydestä.

Noin kello 2 j. pp. oli vielä päivä puoliselkeätä, kuten aamusta alkainkin oli ollut; mutta sitte noin k:lo ½ 3 alkoi taivas silmistä pimetä. Tuuli, joka pikaisilla kääntymisillä ja hetkellisillä vihureilla ennusti myrskyä, asettui vihdoin rajuksi etelä tuuleksi, josta kohotti kauhean rankan vesi- ja jää-sateen, jonka moista harvoin nähdään. Sateen kanssa tuli ukkonen ankaralla tulella ja jyrinällä. Tervapuron talossa tämän ilman paraillaan pauhatessa luultiin ilmassa kova paukaus, niinkuin tykin laukaseminen, joka kuitenkaan ei ollut muu kuin ukkonen, ja siinä silmänräpäyksessä oli navetta-kartanossa tuli; sen oli ukkonen sytyttänyt. Ehkä navetassa oli tuohinen katto, saatiin se kuitenki sammumaan, ennenkuin ennätti levitä koko-kartanoon. Mutta sammuttaminen ei ollut, kuten tavallisessa tulipalossa, sillä rakeita noin suuren muuramen kokoisia vinkui ”taivaan täydeltä”, kuten sitä sanotaan, jotka luulen ja myrskyn kanssa olivat melkeen murhaavaisia. Savojärven kylässä tämä myrsky särki monesta talosta akkunan ruudut ja turmeli viljat, niin ettei tämän vuoden vilja-kasvuista monikaan pääse talvelle lähtemään. Rakeet tulivat kuin ammutut ja menivät akkunan reijistä huoneen toiseen seinään saakka, niin että huoneissa olijat tuskalla taisivat itseänsä säilyttää niiden kipeiltä kohtauksilta; sillä rakeet olivat liki noin kanan munan kokoisia. Merkillinen ja samassa siunattu asia, ett’ei tämä myrsky käynyt avaralta ja monessa kohdin ja missä kävi, niin niissäkin oli niin eriskummallinen rajuudessa ja säännöllisyydessä: toisissa paikoin putoilivat rakeet suoraan maahan, vaan toisissa lensivät pitkin maan pintaa kun ammuttu luoti.

Kirkon kyläänki tuli muutamia sakeita jää ryhmiä, vaan tyynemmin ja ankaran vesisateen kanssa, niin ett'ei se siellä tehnyt suuria vahingoita.

Muutoin oli pilven eriskummallinen muoto ja salaman säihky kummallisen näköinen etäämmäällä katsella. Itse pilvi oli niinkuin hirmuisen suuri rakennus lukemattomilla patsailla seisova, jotka patsaat näyttivät elävän tavalla vaihteleman toinen toisensa edelle, milloin suurenevan, milloin pienevän, milloin taas alapäästä mutkistuvan pitkin maata. —

Tästäki tuhosta taas moni valittaa, ja täytyykin, sillä nälkä on kova ja paha vieras, jota ei kukaan tahtoisi vastaan ottaa: mutta minkäs tekee!

Tämmöiset tapaukset pitäis opettaa maanmiestä panemaan toimeen semmosia varukeinoja, joista olisi turva "pahana päivänä". Tällä tarkoitan vakuutus-laitoksia tulipalojen ja rae-sateiden tuottamia vahingoita vastaan. – – Mutta puhua näistä meidän jäykille vanhallaan olijoille, meille, jotka emme suosi kansa-kouluja, ei kunnallishallitusta, ei läänin maanviljelys-seuraa, ei kiertäviä maanviljelys-, kyntö- ja käsitöiden-neuvojia, ei karjakoita eikä muita semmosia, on se pian vaikuttamatointa; sillä me elelemme pian vaan satunnaisten onnen vaiheiden ohjaamina ja ohjattavina, ikäänkuin merellä purjehtia, jolla ei ole ankkuria, eikä perän-pidintä. Me istuskelemme turhin tupakoimalla pitkät talviset puhteemme, ikään kuin ei meillä olisi mitään tekemistä, emmekä harjoittele edes senkään vertaa teollisuutta että saisimme valmistelluksi muutamiakaan palo-hakoja ja piirteitä y. m. s. sattuvia tulipaloja varten. Me aprikoimme ja mietimme niitä pitkiä käräjäjuttujamme ja istumme ¼ osan vuodesta käräjässä niitä ajelemassa; mutta emme viivy aprikoimassa ja korjailemassa yhteisiä asioitamme, jonka tähden yhteiset asiamme viruu aivan vaan sattumusten ohjattavana! – – No, mutta oltiimpa tässä poiketa aineesta; sillä tarkotus olikin puhella vaan edellä mainittuin onnettomuuksiin johdosta: miten tuiki tarpeellinen se olisi, että saada talous kasvineen vakuutetuksi raesateen ja tulipalon tuottamia vahingoita vastaan. *)

Kunnat voisivat korjaamalla vanhaa pitäjän palovakuutusta yhdistää siihen myös vakuutuksen rae-sateen vahingoitakin vastaan. Tässä korjauksessa, paitsi tätä ja muita tärkeitä seikkoja olisi sekin, että jokaisessa kunnassa olisi kirjoituksen ja luvunlaskun taitava mies, joka parin piirimiehen kanssa arvaisi huone-rakennukset ja aina vuosittain tarkastasi tulisiat ja tulen sammutus-aseet kussakin vakuutetussa talossa. Vaikkapa tämä toimi tulisi kihlakunnan lautamiehille aina piirissään, sillä heehän arvaavat palovahingotkin. Heille tästä toimesta kannattasi maksaa kannattava palkka; sillä se olisi vissi, että tulipaloja sitte vähemmin tapahtuiskin. Tämä tuntune oudolta sen mielestä, joka ei ole nähnyt miten huolettomasti yleensä maalla tulen kanssa eletään. Ei siinä kyllä, että päre-valkealla käydään tallissa, navetoissa ja kaikissa ulko-huoneissa ja riihet puidaan talviseen aikaan pärevalkean valolla, mutta kuin harvassa talossa löytyy minkäänlaista palo-hakaa, tikapuita (piirteitä,) seiliä j. m. s., jonka tähden palaa koko kartanot, kun tulta ei voida aseitta sammuttaa eikä kattoja purkaa j. n. e.

Tämä on nyt vaan tapauksen johdosta ja muutonki puuttuvaisesti viitattu; mutta asia on tärkeä ja suotava olisi että muutki siitä miettisivät.

Kansalainen

*) Tämä asia ansaitseisi mielestämme etupäässä tulla kohta tapahtuvassa läänin maanviljeliän kokouksessa keskusteltavaksi. Tap. toim.

2 kommenttia:

Demetrius kirjoitti...

Joutavia uuden ajan vinkeitä ovat mokomat vakuutus-laitokset, kunnallishallitukset, maanviljelys-seurat ja karjakot.

Reijo Valta kirjoitti...

Heh :) Taisi tässä välillä olla pakollisia ehdotettujen luku- ja kirjoitustaitoisten tulisijain tarkastajain ja nuohoojien vuosikäynnit. Mutta kehitys kehittyy, ei pakosta enää tunge kukaan röörejä putsaamaan.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset