maanantai 23. lokakuuta 2017

Hakeeko vai eikö hae?


Säädösten mukaan ihmisellä on oikeus työttömyysetuuteen, jos hän on työkykyinen, työmarkkinoiden käytettävissä, hakee kokoaikatyötä ja on taloudellisen tuen tarpeessa. Poliitikkojen määrittelemiä kohtia on siis neljä, vaikka viime aikaisesta keskustelusta voisi päätellä aivan jotakin muuta.

Työttömyyskorvausta saadakseen pitäisi olla työkykyinen. Tämänkin hallituksen aikana on tehty päätös, että työkyvyttömille pitkäaikaistyöttömille kirjoitetaan eläkepaperit. Näin ei ole syystä tai toisesta käynyt normaalissa valtiokoneiston toiminnassa. Ihmisiä on pidetty kortistossa jotta he saisivat jotakin tukea ja tuloa elämiseensä. Säädösten vastaisesti.

Työttömyyskorvauksen saajien varallisuutta tai muita mahdollisia tulonlähteitä ei tutkita. Huomattavatkaan osinkotulot eivät estä työttömyyskorvauksen saamista.

Tarkkailun kohteena on siis pääasiassa se, että onko työmarkkinoiden käytettävissä. Jatkossa (kokoaika)työn hakemistakin aletaan syynätä tarkemmin.

On kummastuttavaa, että laissa selkeästi samassa yhteydessä luetellun neljän kohdan viranomaistulkinnat ovat niin erilaisia. Yhtä ei näytetä huomioitavan ollenkaan, yhden vastaisesti toimitaan ja kahden toteutumista valvotaan pilkuntarkasti.

Toki viranomaisten pitää noudattaa lakia ja olla inhimillisiä työssään. Mutta tässä työttömyysasiassa saman litanian eri kohtiin tunnutaan suhtautuvan hyvin eri tavoin.



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Länsimaiden tragedia


Tatu Vaaskivi
Huomispäivän varjo – Länsimaiden tragedia
toim. Jukka Pennanen
Tiberiuskirjat 2017


Oululaisen, nuorena menehtyneen Tatu Vaaskiven (1912-1942) maine on kantanut nykypäivään saakka. Vaaskiven muistoa vaalittaisi kaupungissa enemmänkin, jollei 1990-luvulla olisi puolivahingossa purettu hänen viimeistä asuinpaikkaansa Hietasaaressa. Kaupunginkirjaston nettisivuille on kuitenkin laadittu hyvä kooste Vaaskiven elämästä ja teoksista.

Vaaskiven muistoa vaalii myös Tiberiuskirjat, joka on julkaissut jo useita uusia painoksia hänen kirjoistaan. Viimeisin uusintajulkaisu on Huomispäivän varjo, joka alkujaan julkaistiin vuonna 1938. Teos on jatkoa edellisenä vuonna ilmestyneelle Vaistojen kapinalle, joka popularisoi psykoanalyysiä.

Huomispäivän varjo on saanut alaotsikokseen Länsimaiden tragedian. Siinä on selkeä yhtymäkohta maailmansotien välisenä aikana paljon luettuun Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatoon. Vaaskivi sattuvasti huomauttaa, että kulttuuripessimisti Spengler kirjoitti teoksensa ”vastalauseeksi kulttuurioptimismille ja edistysuskolle” jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sodan jälkeen vuosina 1918-1922 se resonoi hyvin valitsevaan ajatteluun ja kulttuurimorfologiseen kiinnostukseen.

Vaaskiven tyylilaji mainituissa kahdessa teoksessa on esseistiikka. Hän tekee analyysiä ajastaan, tosin osaamatta nähdä tulevaa sotaa. Tälle on syynsä. Jälkihuomatuksessa Vaaskivi myöntää teoksen paljon velkaa Eino Kailan ajattelulle, joka on saanut hänet monin kohdin haistamaan ”henkisen ummehtumisen tympeän, kitkerän ja tervettä taistelumieltä herättävän lemun”. Kokonaisuus on Spenglerin ajattelun tuomista 1930-luvulle. Länsimainen kulttuuri oli Vaaskiven mielestä monin kohdin analoginen antiikin lakastumisen lakastumisen kanssa. Kirja tarjoaa monenlaista mielenkiintoista pohdittavaa vielä 2010-luvulla, esimerkiksi pakanallisen jumalasuhteen kautta. Paradoksit näkee hyvin historian läpi.

Teoksen toimittanut Jukka Pennanen on laatinut tarkat selitykset Huomispäivän varjoihin. Ne osoittavat, että Vaaskivi todella viljeli vierasperäisiä sanoja ja mainitsi koko joukon entisaikain vaikuttajia.

Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlinnan yhteydessä on nostettu esiin erilaisia teemoja itsenäistymisen ajoilta. Yksi niistä on se, että vuonna 1917 puolet suomalaisista oli alaikäisiä, lapsia (0-14-vuotiaita) oli 35 prosenttia väestöstä. Suomalaiset olivat keski-iältään hyvin nuori kansa, 1910-luvulla syntynyt mies saattoi odottaa elävänsä 43-vuotiaaksi. Tatu Vaaskiveä on usein kuvailtu nuorena paljon aikaansaaneeksi ihmiseksi. Väestöhistoriallisia faktoja tarkastellen Vaaskivi oli aikansa lapsi ja myöhemmin nuoruuteen ja elämän kiihkeyteen liittyvät lausunnot ovat anakronistisia. Tuolloin ihmiselo oli lyhyt ja jäljen jättääkseen piti tarttua toimeen ajoissa.



Julkaistu Kaltiossa 4/2017.


LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset