lauantai 24. helmikuuta 2018

Virolaisten elämää


Kauksi Ülle
Maaemon lapset
suom. Hannu Oittinen
Palladium 2018


Tänään vietetään Viron itsenäisyyspäivää. Eilen illalla 1918 Viron maapäivien pelastuskomitea luki Viron tasavallan perustamisjulistuksen. Tänään 1918 se painettiin Tallinnassa ja julkaistiin virallisesti. Tänään 1989 vuosikymmenien tauon jälkeen itsenäisyyspäivää muistettiin vetämällä Tallinan Toompeanmäellä tankoon sinimustavalkoinen lippu Neuvosto-Viron lipun sijaan. Tästä lipunnostamisesta kirjoitti Kauksi Ülle runon, ja se on mukana tuoreessa Hannu Oittisen suomentamassa kokoelmassa Maaemon lapset.

Ülle on kirjoittanut ja julkaissut runoja 1980-luvulta saakka. Maaemon lapsiin on koottu runoja vuosilta 1987-2012, kaikkiaan yhdeksästä eri kokoelmasta. Osa Oittisen suomennoksista on aikaisemmin julkaistu lehdissä ja antologioissa. Nyt julkaistu on toinen Üllen suomennoskokoelma.

Tämä runokokoelma sopii hyvin käsiteltäväksi Viron itsenäisyyspäivänä. Ülle kirjoittaa monista virolaisten elämää 1900-luvulla leimanneista asioista, neuvostoajasta, Siperian pelosta, uudesta itsenäistymisestä ja Estonian onnettomuudesta. Hyvin usein Üllen näkökulma virolaisten vaiheisiin lähtee tavallisten ihmisten pohdinnoista. Ne laajenevat kuin itsestään laajoihin mittasuhteisiin. Näin käy esimerkiksi silloin, kun pariskunta pohtii lastenhankintaa.

Näytteeksi tänään sopii 7.3.1989 kirjoitettu runo:



Isä isä
mikä lippu
tuonne
tähtitorniin
on vedetty?

Kysyi
pienenä
vanhempi
tyttäreni

sinimustavalkoinen
mies vastasi

sitten kun roistot
tulee taas
niin tehkää
niin kuin Peppi
heittäkää pihalle
ensin roistot
ja sitten
poliisit


perjantai 23. helmikuuta 2018

Irma Kääriäinen kannessa


Pertti Jarla
Fingerpori 11
Arktinen Banaani 2018


Jo vuosia myydyin kotimainen sarjakuva on ollut Pertti Jarlan Fingerpori. Alkujaan Helsingin Sanomissa julkaistut stripit kestävät julkaisun myös muissa sanomalehdissä ja niistä tehdyt erilaiset kokoomateokset valloittavat Top20-listasta useita sijoituksia.

Fingerporin pääalbumisarja on edennyt 11. osaan. Siihen on koottu vuosina 2016-2017 julkaistuja strippejä aiheen mukaan järjestellen. Tällä kertaa kanteen on päässyt Irma Kääriäinen, Heimo Vesan vaimo, joka työskentelee sikäläisessä lentoyhtiössä matkustamotyöntekijänä.



Esipuheen uuteen albumiin on kirjoittanut Mike Pohjola. Hän kertoo, että monet lähestyvät Jarlaa kehuen ”huonoa huumoriaan”. Pohjola analysoi omien kokemustensa kautta vitsin olemusta. Perusolemukseltaan vitsi on aina jotakin epäsopivaa, huumori useimmiten syntyy asioiden epäsopivasta yhdistelystä.

Jarlalla on hieno kyky yhdistää suomen kielen sanaston monimerkityksellisyyden kautta mitä erilaisempia asioita epäsopivasti. Arkinen ja alatyylinen yhdistyvät näppärästi päivästä toiseen. Jos se naurattaa, niin Pohjolan mukaan kyse ei ole huonosta huumorista, vaan hyvästä.



Vaikka kyse on huumoristripistä, niin Jarlalla on muutamia vakioaiheita joilla hän kritisoi nyky-yhteiskunnan menoa. Keskeisimpiä näistä ovat uusfasismin vastustaminen, luontaishoitojen kritisointi ja iltapäivälehtien toiminta. Kaupunginjohtaja Homelius joutuu jatkuvasti Ilta-Fingerin ja Fingerporilaisen toimittajien hämmästyttämäksi. Tällä kertaa Homelius ”Ei panisi” äiti Birgittaa ja ”kantaa sisäsiittoisuutta”. Haluaisin uskoa, että Fingerpori on tällä tavalla vaikuttanut kotimaisten iltapäivälehtien otsikointitapaan, ainakin lööpeissä. Takavuosikymmenien räikeitä harhaanjohtavuuksia en viime vuosina ole havainnut. Klikkiotsikot ovat toinen tarina.

Suomi Ensin -porukan kuvaus tuntuu tarkkanäköiseltä hiljattaisten tapahtumien jälkeen. Pieni porukka on jakautunut entistä pienemmiksi fraktioiksi. Kohta ne lienevät Siiri Ensin, Tapio Ensin, Pirkko Ensin, Mika Ensin ja Jussi Ensin -ryhmittymiä.



Tämäkin kirja nähtäneen hyvin korkealla kuluvan vuoden myydyimpien kotimaisten sarjakuviakirjojen listalla.



LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset