keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Paroni "Härkönen" Harkonnen

 


Frank Herbertin Dyyni-kirjasarjassa ja siihen perustuvissa Denis Villeneuven elokuvissa pääpahiksen rooli asetettu paroni Vladimir Harkonnenille. Sitkeähenkinen kaveri, elokuvissakin hänet on surmattu jo kahdesti.

Tarina kertoo, kuten Tom Huddlestone tuoreessa The Worlds of Dune (2023) teoksessa yllä, että Frank Herbert halusi pahikselle neuvostoliittolaiselta kuullostavan nimen, jonka hän löysi kotikaupunkinsa San Franciscon puhelinluettelosta.

Koska suuri määrä yhdysvaltalaisia puhelinluetteloita on digitoitu ja asetettu saataville nettiin aina 1980-luvun alkuun saakka, ajattelin tarkistaa kuka Härkönen (tai amerikkalaisittain Harkonen) on saanut esittää neuvostokansalaista. Dyynin ensimmäinen osa on julkaistu vuonna 1965, joten kävin läpi San Franciscon puhelinluetteloiden valkoiset sivut vuosilta 1955-1965. Digitoina ne löytyvät sekä Kongressin kirjaston ja San Franciscon kirjaston sivustoilta.

1960-luvun alkupuolella San Franciscon kaupunkialueen luettelolla oli mittaa noin 3000 sivua. Siihen päälle vielä keltaiset sivut omana niteenään. Frank Herbert oli itsekin luettelossa vielä vuonna 1962. 


 Mutta yhtään Harkosta ei luetteloista löytynyt.

Huddlestone perustaa kertomuksensa Brian Herbertin muisteluksiin Dreamer of Dune -teoksessa (2003).


Brian Herbert puhuu tarkkaan ottaen kalifornialaisesta puhelinluettelosta! Ei siis San Franciscon. Uudella innolla kävin läpi San Franciscon lahden alueen muita kaupunkeja ja piirikuntia, joiden luettelo olisi Herbertillä ollut helposti saatavilla: Oakland, Orange County, San Jose, San Mateo jne. 

Mutta niistäkään ei löytynyt Harkosta tai Harkonnenia tms. Katsoin vielä yhden Los Angelesin luettelon, mutta sekään ei auttanut. Koko Kalifornian luetteloiden läpikäyminen alkoi tuntua liialta. 

Joitakin suomalaisia nimiä H-kirjaimen kohdalta löytyi, kuten Harju ja Halonen. Paljon enemmän länsinaapureiden Hansinpoikia (Hanson, Hansen). Lounais-Englannista peräisin olevan Harkcom sai useamman kerran pysähtymään. Oikeita venäläisiä nimiä San Franciscossa olivat tuolloin muun muassa Harkov ja Harlamov. 

Road to Dune -kirjassa Brian Herbert yhdessä Kevin J. Andersonin kanssa käy läpi isänsä varhaisimpia Dyyni-käsikirjoituksia ("Spice Planet"). Niissä paroni kulki nimellä Valdemar Hoskanner.

1950-luvun loppupuolella San Franciscossa asui kaksi Valdemaria, toinen heistä oli Valdemar Hornung.

Kaiken selailun jälkeen alan olla varma, että Harkonnen on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Sen taustalla on joku etäisempi sukunimi kuin Harkonen, vaikkapa tuo Harkcom tai Harkness, joka on mielessä pyörittelyssä pidentynyt kirjalliseen työhön sopivaan muotoon. Suomi-kytkös valitettavasti ei ole totta.

Toinenkin mahdollisuus on olemassa. Brian Herbert kertoo Dreamer of Dunessa, että hänen isänsä silloin tällöin nimesi fiktiivisiä henkilöitä ystäviensä anagrammeilla (esim. John Holbrook Vance - Holjance Vohnbrook, Poul Anderson - Pander Oulson). Olisiko Vladimir Harkonnen jonkun vihamiehen anagrammi?

* * *

Jos joku on löytänyt Harkosen kalifornialaisesta 1950-luvun tai 1960-luvun alun puhelinluettelosta, niin kuulisin siitä mielelläni. Tai muista teorioista Harkonnenin nimen taustalla.

maanantai 22. tammikuuta 2024

Rainbow-tuoteperhe

 


Hiljan S-ryhmä ilmoitti lakkauttavansa Rainbow-tuotteiden valmistamisen. Tai kuten Maaningan S-Marketissa käydessä uutispäivänä kassalta kuulin, ettei niitä lakkauteta, vaan nimi vain vaihtuu Coopiksi. Samat tuotteet on jatkossa edelleen saatavissa. Tavaroita pakatessa ymmärsin, että säilyttäminen oli helpotus useammalle kassajonossa olleelle.

Anna Sjövallin esikoiskokoelman Ja pimeässä minä alan rakastaa (enostone 2023) avaa runo, jossa Rainbow-tuotteella on keskeinen osuus. Kuten kuvasta yllä käy ilmi.

On kokoelmassa pari muutakin kaupallista maamerkkiä. Ollaan laivarannan SEO-kuppilassa, ja todetaan, että "vielä on helmisimpukoita". Ja kotimatkalla haetaan ABC:ltä hollantilaisia kasvihuonevadelmia.

Rainbow-tuotteissa ei nimi ja pakkauksen graafinen suunnittelu kohdanneet. Coopit näyttäisivät olevan eri maata.

  

 

torstai 14. joulukuuta 2023

Alueelliset taidetoimikunnat lakkautetaan



Tänään aamupäivällä Opetus- ja kulttuuriministeriö piti tiedotustilaisuuden taidetoimikuntalaitoksen uudistamisesta. Taustalla on pidempi arviointityö, mutta Orpon hallituksen leikkaukset pakottavat ministeriön hakemaan säästöjä myös taiteiden ja taiteilijoiden tukemisesta.

Tällä hetkellä suunnitelmissa on kaksi vaihtoehtoa. Nykyisten 24 taidetoimikunnan (ja lautakunnan) sijaan vuoden 2026 jälkeen olisi ainoastaa yksi tai viisi valtakunnallista taidetoimikuntaa. Maakunnalliset alueelliset taidetoimikunnat (nyk. 13 kpl) lakkautettaisiin kokonaan. 

Yhden tai viiden taidetoimikunnan tukena olisi 100-200 taideasiantuntijan asiantuntijapankki, josta Taiteen edistämiskeskus Taike valitsisi sopivan, esteettömän joukon arvioitsijoita jokaista apurahahakua varten erikseen. Malli olisi hieman samanlainen kuin Suomen Akatemiassa, asiantuntijat tekisivät ehdotuksen apurahansaajista, mutta taidetoimikunnalla oli oikeus poiketa ehdotuksesta.

Asia on vielä viranhaltijoiden valmisteltavana, poliittisia päätöksiä asian etenemisestä tehdään myöhemmin. Kevään mittaan asiasta pyydetään myös lausuntoja valmistelun tueksi. Vertaisarvionnista tullaan joka tapauksessa pitämään kiinni.

Alueellisten taidetoimikuntien lakkauttamista aamupäivän tilaisuudessa perusteltiin muun muassa sillä, että alueellisesta yhdenvertaisuudesta huolehtiminen kuuluu Suomessa pääasiassa kuntien ja hyvinvointialueiden vastuulle. Valtiolla on tässä ainoastaan tasapainottava rooli.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan puheenjohtajana, jo luottamustehtävän puolesta, näen alueellisilla toimikunnilla merkitystä alueiden omaleimaisuuden säilyttämisen puolesta. Sellaiselle on tarvetta, esimerkiksi Lapua 1976 -elokuva on tänä vuonna siitä oiva esimerkki. Valtakunnallinen Elokuvasäätiö ei tuotannolle myöntänyt tukea, mutta paikallinen aihe on vetänyt 160 000 ihmistä elokuvateatteriin. (Alueellisten taidetoimikuntien apurahoilla ei toki kokonaisia elokuvia tai muitakaan suurtuotantoja tehdä.) 

Orpon hallituksen säästöjä tuskin taiteilijat ja heidän järjestönsä saavat kumottua. Mietinkin, että olisiko helpompi kääntyä kuntien ja hyvinvointialueiden puoleen? Irtoaisiko Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnilta (maakuntaliitoilta) tai Pohjois-Pohjanmaan Pohteelta ja Kainuun hyvinvointialueelta neljännesmiljoona taiteilijoiden apurahoittamiseen vuoden 2026 jälkeen?

Kun valtio pesee kätensä alueista, ottavatko alueet haasteen vastaan?

 

maanantai 20. marraskuuta 2023

Kuolleet lehdet

 


Kävin katsomassa Aki Kaurismäen uutuuselokuvan jo ensi-illassa. Sen jälkeen olen pitkään miettinyt, mitä elokuvasta kirjoittaisin. Muutama kuukausi aikaa ei ole tuonut uusia ajatuksia tai näkökulmia, käsitykseni elokuvasta on pysynyt melko tarkkaan samana kuin ensimmäisen katsomiskerran jälkeen.

Aki Kaurismäen kaltaiselta auteur-ohjaajalta odottaa, että uusi elokuva sisältäisi jotakin uutta, jonkin elokuvallisen idean tai kuvallisen viestinnän neronleimauksen. Kuolleissa lehdissä tällaisia ei kuitenkaan ole. Kaurismäki tukeutuu jo pitkän uransa aikana aikaisemmissa elokuvissa käytettyihin keinoihin ja ideoihin. Onpa mukana kokonaisia kohtauksia aikaisemmasta tuotannosta, esimerkiksi mikroaterioiden käyttökelpoisuus on suuri pettymys niin Alma Pöystin kuin Matti Pellonpäänkin esittämille roolihahmoille.

Ohjaaja on luultavimmin ollut hyvin tietoinen kaltaisilleen tekijöille asetetusta odotuksesta. "Uuden" puutteeseen hän vastaa elokuvallisesti lainaamalla lyhyen pätkän Jim Jarmuschin The Dead Don't Die (2019) -zombierainasta. Lainan kautta maailmankuuluisuus Adam Driverista tulee yksi Kaurismäen elokuvien tähdistä.


Zombie-elokuvan lainaaminen tuntuisi antavan viitteen, että Kaurismäki tekee elokuvan kuin vanhasta muistista, tavoittelemattakaan mitään uutta. Samantapaisesti hän on viitannut elokuvaan liittyvissä haastatteluissa. Karkeasti yleistäen ajatuksen voisi tiivistää seuraavasti: "Olen elokuvaohjaaja, ja elokuvaohjaajat tekevät elokuvia."

Kuolleet lehdet on hieno, kaikki palkinnot ja arvostuksen ansainnut elokuva. Aikaisemmin Kaurismäen tunnusmerkeiksi syntyneet keinot yhdistyvät kokonaisuudeksi, joka toimii erittäin hyvin.



maanantai 11. syyskuuta 2023

Keskisarja ja Pohjolan n-sana

 


Kansanedustaja, tietokirjailija Teemu Keskisarjan puhe eduskunnassa on herättänyt laajaa keskustelua. Hän ujutti rasismitiedonannosta käytyyn keskusteluun n-sanan, kiertotietä käyttäen. Ranskalainen 1800-luvun rotutieteilijä olisi muka käyttänyt suomalaisista "Pohjolan n***t" termiä, ja rasismin historian esittelyn nimissä tämä tuli saada sanoa ääneen kansanedustuslaitoksen suuressa salissa.


Ahto Apajalahti selvitteli heti tuoreeltaan termiä, ja sille ei internetissä olevien aineistojen perusteella löytynyt mitään perustetta. Joku on sanaparin wikipediaan lisännyt, ja sieltä se on päätynyt Keskisarjan käyttöön.

Halusin kuitenkin tarkistaa, mitä annettavaa painetulla sanalla olisi tähän keskusteluun.

Keskisarja on käyttänyt termiä Aleksis Kivestä kirjoittamassaan teoksessa Saapasnahka-torni sivulla 61. Tässä kohtaa hän viittaa Oiva Ketoseen, "Ketonen 1989, 16-19". Kuten Anssi Sinnemäki Agricolaan kirjoittamassaan arviossa Alemman Keskisarjan Kivi toteaa, lähdeluettelossa ei ole tällaista teosta. Ketoselta luetteloon on päässyt ainoastaan Jaakko Anhavan toimituksen vuonna 1993 tehty artikkeli Aleksis Kivi ja August Ahlqvist.  Se on kokoelman sivuilla 126-136, joten kyse ei ole siitä.

Vuonna 1989 Ketonen on julkaissut teoksen Kohtalon vaihtoehdot: Aleksis Kivi, August Ahlqvist ja sivistyneistön vähäinen kansalaisrohkeus. Sen sivuilla 16-19 käsitellään aihetta, johon Keskisarja Saapasnahka-tornissa viittaa. Tosin Ketonen ei mainitse mitään keltaisesta rodusta, joten sylttytehdas on wikipediassa.

Ketonen käsittelee viitatuilla sivuilla suomalaista identiteettiä ja sen pohjustukseksi kertoo kreivi J-A. de Gobineaun käsityksistä suomalaisista. Ketosen mukaan Gobineau yritti olla tieteilijä, mutta moninpaikoin käsitykset ovat sellaisia, "jotka saattoivat sellaisinaankin kelvata Hitlerin puheisiin". Ketonen on lukenut alkukielisen Gobineaun teoksen Essai sur l'inégalité des races humaines (1853-1855), tai ainakin sen neljännen osan, jonka sivuille 5 ja 64 hän viittaa. 

"Puhuessaan skandinaavisista valtioista [Gobineau] mainitsi kolmantena ryhmänä orjat, "basanée et difforme", epämuodostunutta ja ahavoitunutta parkitun lampaannahan väristä rotua, jota oli mahdotonta olla tunnistamatta suomalaiseksi. [Gobineaunkin] ihanteenaan oli rodun puhtaus."

Seuraava kappale on Keskisarjan tapauksen kannalta erittäin mielenkiintoinen.

Ketonen kertoo, että Gobineaun teos käännettiin saksaksi vasta vuosisadan vaihteessa (julkaistiin 1902). Ludwig Schemannin, yhden keskeisen natsien rotuteoreetikon, käännöksessä ei noudatettu alkuteoksen sanamuotoja, vaan saksantaja lisäili joukkoon omiaan.

Schemannin käännöksessä suomalaisista puhuttiin Ketosen mukaan "mustanruskeina" kun alkuteoksessa oli "tummanruskea". 

Suomalainen sivistyneistö ja tutkijat 1900-luvun alkupuolella tutustuivat maailman aatevirtauksiin lähinnä saksankielisistä teoksista. "Pohjolan n****t" on saattanut olla käytössä virheellisen käännöksen vuoksi. Alkukieliseen teokseen perehtynyt Ketonen tässä Keskisarjan viittaamassa kohdassa kumoaa sen käsityksen, että Gobineau olisi tuollaisen termin synnyttänyt.

Kohtalon vaihtoehtoja kirjoittaessaan Ketonen oli ollut liki vuosikymmenen tieteen akateemikko. Tämän aseman ja Ketosen aikalaisille muutenkin yleisen käytännön mukaan kollegoita ei osoiteltu tai nolattu virheellisten käsitysten levittämisestä (muuten kuin oppiriidoissa). Ketonen oikoo harhaluulon vulgääriin kieleen sortumatta ja jättää viittaamatta virheen tehneeseen. 

Hyväntahtoinen korjaus on Keskisarjalta huomaamatta tai ymmärtämättä. Käyttämästään lähteestä huolimatta hän ryntää käyttämään ja edelleen levittämään tieteen jo hylkäämää käsitystä.


  


LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset